INDIE-ILTA PE 20.4.2007
Tarkempaa tietoa illasta tulossa myöhemmin.
TUVALU
Bändin nettisivut

Tuvalu on helppo tuomita. Vuosi sitten ensi-EP:nsä yhteydessä bändi kaivoi verta nenästään Dogma04-julistuksessa. NYT-liitteen Rockpoliisin sanoin "keskinkertaista kyldyyrirockia soittava tamperelainen kellaribändi" mm. kielsi musiikkinsa soittamisen radioissa sekä mainostamisen lehdissä. Kannanotto oli vastareaktio rockmusiikin inflaatioon - soittolistarockin muuttumiseen kertakäyttöiseksi kulutushyödykkeeksi ja mahdollisimman monia miellyttäväksi taustamusiikiksi. Tuvalun asenne ihastutti ja raivostutti. Jotkut syyttivät bändiä omahyväisestä julkisuustemppuilusta, toiset ilmaisivat ihailunsa ja valmiutensa lähteä tarvittaessa pujoparta ojossa kaduille mellakoimaan tuotteistuksen ja keinotekoisuuden mädättämää musiikkiteollisuutta vastaan.

Vaikka Dogma04 toi Tuvalulle palstatilaa, sen varjoon jäi neljän biisin verran lupaavaksi ja omaleimaiseksi arvioitua musiikkia. Nyt, bändin julkaistessa debyyttialbumiaan, dogma on edelleen voimissaan, mutta bändin ja musiikin määrittely keskinkertaiseksi julkisuusrimpuiluksi on paljon vaikeampaa.

Tuvalulle on vaikea löytää yhtymäkohtia suomalaiselta musiikkikentältä. Bändi tekee musiikkia, jonka kuunteleminen vaatii kärsivällisyyttä. Pimeä saartaa meitä! -albumi sisältää elementtejä punkista, 1970-luvun progesta ja 1980-luvun uuden aallon koleasta kaihosta. Innoittajikseen Tuvalu listaa saksalaiset  ekspressionistiset elokuvat, Olavi Paavolaisen, 1920-luvun koneromantiikan, Zeppelin-ilmalaivat ja Iron Maidenin Somewhere In Timen.

Levyn temaattisena pohjana on idea modernisoidusta koneromantiikasta, atomiajan ekspressionismista, jossa nykyuniversumin tempo ja ärsykkeiden tulva yhdistyvät 1920-lukulaiseen kulmikkaaseen ja dramaattisesti puksuttavaan koneistoon. Tuvalu liittää piirilevyt ja sähkövirran Chaplinin Nykyajan höyrykoneisiin Tohtori Caligarin kabinetin pahvilavasteissa. Levy soi kahtena tauottomana kokonaisuutena. Alun hermostuneisuuden ja futuristisen manian vastapainona on lopun hitaasti lämpenevä, itkukramppinen melankolia.

Levyllä ei kuulla 2000-luvun pullistelevia laboratoriosoundeja. Sille on jätetty rosoisuutta ja orgaanisuutta tavoitteena luoda rehellinen ja anteeksipyytelemätön äänimaailma, joka on yhtä aikaa rujo, kaunis, sisäänpäin kääntynyt ja päällekäyvän väkivaltainen. Soitinlinjaukset ovat mahdollisimman eriteltyjä, mutta melodisesti vahvoja. Tarkoituksena ei ole luoda äänimassaa, vaan informatiivinen häiriötila: tunnelma usean TV:n katsomisesta yhtä aikaa.

Tuvalun Pimeä saartaa meitä! luo voimakkaita kontrasteja useilla eri tasoilla. Levyllä kokeellinen vaihtoehtorock yhdistyy suomenkielisiin lyriikoihin, joiden sisältö ja muoto vertautuvat rujona kirskuvaan instrumentointiin. Tuvalu on kuin naisenpäinen kyborgi, jossa risteytyvät kudos, piirilevy ja sähkövirran ritinä.

Pimeä saarta meitä! -albumi on valmistettu seuraavaa metodia noudattaen:

1. Tuvalu säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa materiaalinsa itse
2. Musiikki esitetään omalla äidinkielellä
3. Levyn äänimaailma on luotu laulua, kitaraa, bassoa ja rumpuja käyttäen
4. Soitto- tai laulusuorituksia ei ole keinotekoisesti korjailtu
5. Tuvalu ei solmi levytyssopimusta ylikansallisen levy-yhtiön kanssa
6. Levyä ei markkinoida ostetuin mainoksin
7. Tiettyjen radioasemien ällöttävän soittolistapolitiikan vuoksi Tuvalu kieltää kappaleidensa esittämisen radiossa.

CANDY CANE
Bändin nettisivut

Ritual of noise and ecstasy, intensity, improvisation, ghostlike beauty, soundscapes, rock, jazz, klezmer, metal, punk, hardcore...MUSIC. Intense live shows full of unexpected directions. This is Candy Cane.

Marko Neuman - vocals, guitar, percussion
Miikka Salonen - guitar, backing vocals
Tomi Isoviita - bass, backing vocals
Raine Näsi - drums

INFO / INDIE-ILTA:

Perjantai 20.4.2007, Teatteriklubi
Sisään klo 22.00, showtime n. klo 23.00.
Liput 6 e (ennakkomyynti: Levy-Eskot),
K-18.

Tervetuloa viihtymään!